Blogini olemassaolo on kuulemma selvinnyt eräälle arjen salapoliisille. Lukeminen voi olla myös hieman epämiellyttävä kokemus. (Olenpahan nyt varoittanut.) Tämä on kuitenkin paskan olon vuodatusblogi.
 
Tapailin pari viikkoa ihmistä, johon tutustuin yhteisen työhistorian kautta. Semmoinen ns. ihan kiva. Treffit? No mikä jottei, vaihtelu virkistää. Etenkin hauska leffa, kuohuviini, hyvä ruoka ja mukava hengailu.
 
Jotta asiat eivät olisi yksinkertaisia tai tapahtuisi nätisti peräkkäin, hyvien ystävieni kautta tuttu ja vähän helv… perin kiinnostava ihminen avasi pian tämän jälkeen sanaisen arkkunsa, viimeinkin. Se tunnepuolen arkku pysyy yleensä visusti kiinni. Ajoitus mitä parhain, pääasia kuitenkin että arkku aukesi. Sitä olin toivonut jo pitkään.
 
Palataan takaisin työhistoriahenkilöön.
 
Asiat alkoivat edetä liian vauhdikkaasti, etenkin kun yhteisen työhistorian muut työhistorialliset henkilöt saivat kuulla asiasta. Kuittailun laatu oli jokseenkin kohtuullista, jos huomioi kyseisten kuittailijoiden yleisen rivosuisuuden tason. (Ei hyvä, ei yhtään!)
 
Siitähän meni herne jos toinenkin nenään. Tartte selittää heti yksityisasioita omine lupineen ympäriinsä, kun ei voi tietää mihin koko juttu johtaa. Etenkin, kun totuus muuttui matkalla kovin pahantahtoiseksi ja hävyttömäksi valheeksi, enkä voinut tietää mistä syystä, tai kuka valheen aloitti. Toinen osapuoli järkyttyi vihaisuudestani yllättävän paljon, mutta kyllä ne asiat siitä sitten selvisivät. Kunnes.
 
Alusta alkaen treffailun kiinnostuneempi osapuoli en ollut minä. Se oli se toinen. Tämä kiinnostuneempi osapuoli ilmoitti mulle tekstiviestitse eilen keskellä yötä, ettei halua enää jatkaa kuin kaverina. Jotain tapahtui vajaassa viikossa. Vika ei ole minussa. Mikä klisee, ja mitä ihmettä? Juurihan olin miettinyt, miten kertoa loukkaamatta, ettei mulla taida fiilikset ihan riittää, tai ainakin pitää antaa tosi paljon aikaa.
 
Äkkiseltään päätellen tilanne oli siis win-win, joten miksi musta tuntuu niin kauhealta? Nöyryytetyltä. Petetyltä. Eritoten nolatulta. Itsetunto ainakin kapsahti sieltä kuusesta jonnekin katajan kovaan ja satuttavaan juurakkoon. Huomenna töissä sitä varmaan avuliaasti kaivetaan syvälle juurakon alle. Tänään se on jo aloitettu Facebookissa, kun toinen onkin yhtäkkiä suhteessa ja toinen ei. 
 
Tyhmyyden määritelmä meni kai niin, että tyhmä on se, joka toistaa samoja virheitä yhä uudelleen. Ei auta, rankkua ja ruotuun palauttamista luvassa ja paljon. Osa rankusta tulikin elämän muiden, tärkeiden, uusien osa-alueiden mokaamisena. Hyvä hyvä! Sillä lailla!
 
Olisi varmaan helpompaa ohittaa koko homma olankohautuksella, jos en olisi niin nollasta sataan ja takaisin nanosekunnissa –tyyppinen luonne. Yli-intensiivisesti kaikki asiat kokevana persoonana ei. Synnynnäisiä ovat nämä luonteenpiirteet, näillä mennään.
 
 

Lyriikat ylläolevaan biisiin.
 
------ ¤¤¤ ------ ------ ¤¤¤ ------ ------ ¤¤¤ ------ ------ ¤¤¤ ------
 
Edit 15.11.2010:

Touhu saavutti suorastaan koomiset mitat myöhemmin eilen illalla. Tyyppi kirjaili pyynnöstäni jotain (helvetin epämääräistä) selvitystä kaikkien nähtäville. Kommentoin asiaa hyvässä ja kannustavassa hengessä, vaan sepä ei käynyt.
 
Äijä poisti kommenttini ja sen jälkeen vielä kehtasi vetää melonin nenään, koska en arvostanut poistamista. (Selvitys ja sen kommentointihan olivat juuri ne keinot, joilla yritin katkoa huhuilta pahimmat siivet.) Kyseinen jättiläismeloni nenässään ilmoitti teatraalisesti, ettei halua olla enää missään tekemisissä, ja poisti mut siltä istumalta lärvikirjakavereistaan.

Hupaisinta asiassa lienee se, että juuri muutamaa päivää aikaisemmin tämä neropatti itse oli ihmetellyt, miten typerästi ex-tyttiksensä oli irtisanonut kaverisuhteen heidän välillään, koska oli suuttunut minusta - huolimatta siitä, että vietti itse railakasta sinkkukinkun elämää. Käsittämättömän lapsellista. No. Onnea heille, palasivat yhteen ja sopivat varmasti hyvin toisilleen. Kiva kun sain olla tällainen kieroutuneiden menetelmien Amor.

Nauran sitten, kun epäoikeudenmukaisesta kohtelusta johtuva vitutus menee ohi. Ihan pian siis :)