Amerikkalais-saksalais-suomalais-whatever moraalisuus edellyttää ihmisiltä vastuullisuutta, nöyryyttä ja ahkeruutta. Se on hyvä juttu siinä mielessä, että ilman näitä hyveitä monestakaan asiasta ei tulisi mitään - paitsi resurssitaistelu niiden välillä, joilla on eniten voimaa (eli rahaa).

Minusta on hyvä, että ihminen saa välillä hidastaa. Heittää internetin jatkuvan tulvan mielestään (niin, mene löhöämään siitä!), unohtaa vaatimusten ja riittämättömyyden äänet vähäksi aikaa. Itseruoskinnan, koska tehtävää on niin paljon, ja aikaa ihan liian vähän.

Miettiä, mitä tämä elämä oikein on. Mitä on valmis tekemään, ja millä keinoin haluamansa edes voi saavuttaa.

Uusin Nuorten Luonnon (2/2008) sivarikolumni käsitteli saamattomuutta. Sitä, kun ei vaan saa aikaan, ja soimaa itseään. Kolumnin viimeisessä kappaleessa oli sanottu hienosti:

Saamattomuutta voisikin verrata kuumeeseen, joka ei ole niinkään sairaus sinänsä, vaan kehon puolustuskeino jollekin muulle ongelmalle. Se pakottaa pohtimaan, ovatko omat tavoitteet olleet ollenkaan järkeviä. Omien vahvuuksien, heikkouksien ja tavoitteiden miettiminen, jos mikä, on itsensä kehittämistä.



Niin! Motivaation puute kertoo ensisijaisesti siitä, ettei saavuta omia tavoitteitaan kyseisellä tavalla, väitän. Mitkä ovatkaan omat motivaatiot, paljaina ja koruista riisuttuina?