Kai munkin on iskettävä näppini tähän Jokelan soppaan.

Voiko tällaista tapahtua Suomessa?

Niinpä, mehän olemmekin tähän asti eläneet lintukodossa, jossa kukaan ei tunne raivoa, turhautumista, surmaa perhettään, joudu sietämään kiusaamista, tee itsemurhaa. Tässä maassahan ketään ei jätetä heitteille, kaikki saavat hoivaa ja tukea, sekä taloudellisesti että henkisesti. Hyvinvointiyhteiskunta. Kaikki, jotka muuta väittävät, ovat itse aiheuttaneet ongelmansa ja sietävätkin sen vuoksi kärsiä. On täällä kuulkaa muillakin vaikeaa ja silti pärjätään, ei saa valittaa, Afrikassa nähdään nälkää, miljoonilla menee huonommin.

Älkää nyt viitsikö. Mikä ihmeen illuusio suomalaisia vaivaa? Voi hyvinkin tapahtua Suomessa juuri tällaista. Pahoinvointiyhteiskunta koostuu ikään ja sukupuoleen katsomatta tiukoille laitetuista ihmisistä.

Väittäisin, että mediassa annetaan selvät sävelet siitä, mikä on oikea suhtautumistapa. Se antaa ymmärtää, ettei mikään riitä - on oltava välkehtivämpi, koulutetumpi, urakeskeisempi, ahneempi. Sitten ehkä pärjää (siitä ei kukaan anna mitään takeita, joten on vaan jaksettava olla joka hetki enemmän ja parempi). Suomi tarvitsee huippuosaajia, kilpailukulttuurissa polskivia menestyskaloja, jotka ajavat pienemmät ja vaatimattomammat fisut koloihinsa häpeämään. Jokainen epäonnistuminen on merkki muuttumisesta potentiaaliseksi yhteiskunnan tuhoajaksi, loiseksi joka marisee elämän raskautta ja kuormittaa terveydenhuoltoa silkkaa laiskuuttaan ja saamattomuuttaan. Media antaa ymmärtää, että kaikilla muilla suomalaisilla menee hyvin. Jos sinulla siellä, lukija, on ongelmia, se on omaa heikkouttasi. Meillä muilla on niin hyvä olla, että voimme järkytyneenä todeta: Kuinka tällaista voi tapahtua?

Voisin itse käyttää kyseistä tekstiä lööppinä, jos ensi viikolla jokin maamme kristillisistä yhteisöistä suorittaisi verisen ja onnistuneen vallankumouksen ja karkoittaisi kaikki vääräuskoiset ja kirkkoon kuulumattomat maasta.

Tappaja käytti internetiä ajatustensa jakelukanavana.

Ihan totta? Älkää nyt viitsikö. Niin minäkin teen, juuri nyt. Kumma kun ei vielä kirjastosta hakenut Nietzschen pohdiskeluja. Moni ne videot ja kirjoitukset taisi nähdä ennen keskiviikkoa, mutta kiinnostus ei riittänyt puuttumaan asiaan. Onhan se vaikeaa kaverin tekemisiin puuttua, en muuta väitäkään. Olihan ampuja kertonut ongelmistaan aikuisille. Tuskin hän pikkuveljeltään Zoloft-reseptiä sai.

Tappaja oli ottanut mallia USA:n vastaavista tapahtumista.

Internetin ja ja pelien ja Amerikan syytä kaikki! Ilman niiden raakaa sisältöä kukaan ei tuntisi vihaa, tai ainakaan olisi kyllin kekseliäs ottaakseen asetta käteen ja kävelläkseen sopivaksi katsomaansa ihmisten täyttämään paikkaan aiheuttamaan kaaosta. Hän siis toimi kuin robotti, eikä kyennyt valitsemaan kuin kahden asian välillä: riehuako aseen kanssa koulussa kuten kanssaveljet rapakon takana, vai jäädäkö kotiin syömään kaurapuuroa ja tekemään läksyjä.

En osaa sanoa, miten rankalta illan viihdesarjojen esittäminen olisi tuntunut ampu-uhrien omaisista, mutta itse näen asian katsojien aliarvioimisena. Se on viihdettä. Se on TV. Dexter ei ole TV-uutisten suora lähetys Miamista. Se on viihdettä! Elääkö joku tosiaan siinä illuusiossa, että mitään ikävää ja pelottavaa ja kauheaa ei koskaan tapahdu, paitsi Amerikassa, Lähi-Idässä ja viihdesarjoissa? Jos väkivaltaa sisältäneet mainokset jätettiin tänään näyttämättä, miksei ikäviä uutisia ulkomailta? Entä loput 364 päivää vuodessa? Laput silmille vaan!

Älkää nyt viitsikö...

Hesarin uutisia lueskellessa alkoi jo naurattaa. Ampuja esittelee tuttuja lääkkeitä. Noita päällimmäisiä käytän itse, alla olevia moni tuttava. Ja paremmin voidaan. Itse tuskin olisin hengissä ilman. Eikä puhettakaan, että tulisi mielettömiä tappamishimoja. Pakko saada ase ja päästä kouluun vähän kurittamaan.

Älkää nyt viitsikö! Herrajumala miten naurettavaa uutisointia. Pahat pahat mielialalääkkeet, jotka sekoittavat päätä lisää. Olisivat maininneet edes sen, että ampuja ei ollut käyttänyt niitä muutamaan päivään, mitä ei varmasti kannata tehdä.

Tästä kaikesta saadaan vielä kaunis tilasto, joka ei kerro ampujan motiiveista oikeasti. Jokaikinen ihminen on erilainen ihan siitäkin syystä, että heidän kokemuksensa (tapahtumat suhteessa persoonallisuuteen ja elämäntilanteeseen) ovat erilaisia. Enää tietenkään syyt eivät varmuudella selviä, kun otti ja kuoli se mies.

Ja kyllä, mies. 18-vuotias ei ole lapsi. Ei varmaan aikuinenkaan, mutta sen ikäinen, että katsotaan olevan kykenevä päättämään jo itse asioistaan. Kykenevä harkitsemaan päätöksiään ja ennakoimaan niiden seuraukset. Voi vain yrittää miettiä, mitä kaikkea on täytynyt tapahtua, että ihmisestä tulee valmis suunnittelemaan ja toteuttamaan jotain tällaista.

Toki juuri kouluun hyökkäämiseen täytyi olla syy. Viha kohdistui siihen tahoon, joka oli tehnyt pahaa. Ilmeisesti koulu ei ollut puuttunut kiusaamiseen tosissaan. Jos tästä jotakin pitäisi oppia, niin ensimmäiseksi se, että koulukiusaaminen on käsittämättömän tuhoisaa. Se todella jatkuessaan tuhoaa ihmisen persoonallisuuden ja käsityksen maailmasta. Se ei ole erityistilanne, jonka tietää loppuvan. Se on jokapäiväinen, loputon helvetti, eikä kiusatulla usein ole mitään syytä pitää kiusaamista elämässään poikkeustilana. Poikkeustilaksi voi sanoa jaksoa, jolloin ei rääkätä ja pilkata.

"Luokkakaverilla flippasi", kertoivat Jokelan keskustassa tupakoineet pojat keskiviikona. He kuvailivat Auvista omituiseksi ja yksinäiseksi. "Se oli myös tosi koulukiusattu."

Todennäköisesti sopulilaumana sukelletaan vain siihen johtopäätökseen, että koulujen turvallisuutta pitää valvoa entistä tiukemmin. Siis juuri tällaisten kiusattujen kostolta. Kiusaajia ei pääse pakoon, koska ainakin peruskoulussa on pakko käydä. Ei voi irtisanoutua ja etsiä uutta, parempaa koulua. Varmaankin ampuja oli kiinnostunut omalla tyylillään erilaisista asioista, joista coolimpeihin juttuihin keskittyneet retaleet keksivät häntä pilkata.

Nelosen uutisissa jo kerrottiinkin, että opetushallituksen pääjohtajan Kirsi Lindroosin mukaan koulukiusattujen lasten ja nuorten jälkihoitoon on panostettava lisää. Jälkihoitoon? Miten olisi ennaltaehkäisy? Suomessa kiusattu joutuu pahimmassa tapauksessa vaihtamaan koulua (altistava kiusatun leima otsassaan), kun taas Ruotsin malliin kiusaaja joutuu vaihtamaan koulua ja hankkimaan uudet Pillit ja Pullat tukijoukoikseen, jos onnistuu.

En uskalla sanoa olevani ampujan puolella. Enhän edes tuntenut häntä. Sitä paitsi se on ehkä epäterveellistä, sillä tunteet kuohuvat ampujaa vastaan.

Sen vaan sanon, että oli aikakin. Pienoinen ihme, etteivät kiusatut ja yhteiskunnan vaatimuksiin kyllästyneet ihmiset useamminkin kilahda näin näkyvästi. Useimmat eivät uskalla, mikä on hyvä, ja toivon todella, että se toitotettu jälkihoito joskus tepsii. Monet masentuneet poloiset kilahtavat vain itselleen, katsovat olevansa niin huonoja, että heidän pitää poistaa itsensä yhteiskuntaa ja läheisiä kuormittamasta.