Eli todellakin se viime aikojen hyvä olo oli poikkeustila, joka tasapainottuu raa'asti. Tällä kertaa tasapainottaminen seurasi hyväuskoisesta tiedustelusta, Turun/pohjalaisten entisten tuttujen kuulumisista.
Heräsin tuossa vajaa tunti sitten, Juha oli luojan kiitos jättänyt mulle kolme tupakkaa ja rahaa ennen kuin lähti Helsinkiin. Itkin eilen tuntitolkulla ennen kuin nukahdin (eli joskus kahden jälkeen viime yönä) ja nyt olen siis ehtinyt porata vajaan tunnin, pää on sen näköinenkin. Julman kornia - on rahaa ostaa vaikka tupakkaa, muttei mitään asiaa ulos kämpästä tällä meiningillä. Elämä on nimenomaan raiteillaan, sillä elämä on julmaa, pienissä ja suurissa asioissa, kaikessa.
Reiluus ei todellakaan kuulu elämään. Elämässä heikot eivät selviä. Ei ole kohtaloa. Syy-seuraussuhteet ovat lähinnä mielikuvituksen tuotosta. On vain epävarma tulevaisuus, johon ei kannata luottaa tai yrittää vaikuttaa, koska oikeasti se ei ole mahdollista, omilla tarkoituksilla ja teoilla ei ole väliä. (Paitsi ystävyydessä sillä näyttäisi olevan jotain merkitystä, tosin kun en oikein tiedä mistä käytöksestä seuraa mitäkin reaktioita... Mutta ystävyyteen panostaminen tuntuu olevan hyvin järkevää ja seurauksineen johdonmukaista.) Muu elämä ja maailma ei noudata kausaliteettia tai determinismiä tai yhtään mitään.
Tajutkaa se, te kaikki naiivit "kyllä se siitä" -idiootit. Ei kannata yrittää vaikuttaa elämäänsä millään tavoin, se on vaivan haaskausta. Uskokaa pois, säästytte turhilta pettymyksiltä.
Rauhoittumista odotellessa:
havahdun niin polttavaan ikävään, että tahtoisin olla kuollut
ja kaikki minussa huutaa miten olisi voinut olla
ja ohitseni liukuvat tyhjinä elämän ruhtinasyöt
ja kaikki minussa huutaa miten olisi voinut olla
ja ohitseni liukuvat tyhjinä elämän ruhtinasyöt
p.s. Ystäväni, luotan siihen, että kannatte vastuun omasta hyvinvoinnistanne kuunnellessanne tai lukiessanne mun ajatuksia.
Kommentit