Nuori, kunnianhimoinen opiskelija.

"Peruskoulussa ja lukiossa aina Se Lähes Paras. Harmi vain, että minut suorastaan kasvatetaan uskomaan tulevaan... omaan itseen, hyvässä mielessä."

Hieman myöhemmin, edellisen luontevana jatkona.

"Suomessahan kaikilla on samanlaiset oikeudet ja mahdollisuudet. ...elämme voimakasta kasvuvaihetta, hyvinvointi lisääntyy enemmän kuin koskaan ennen."

Elämän loppupuolella (jos sinne asti haluaa hyvinvointiyhteiskunnassa sinnitellä):
 
"Oli opiskelijan köyhyys, mutta se kuuluu elämään. Se on aikaa, jota jälkeenpäin muistellaan hymyssäsuin. Oli alkoholistin vaimon köyhyys, jossa rahattomuus ei ollut pahinta. Ja nyt on tämä viimeinen köyhyys, joka on pelkkää luopumista. -- Kauhuissani kuljin taas kaupassa. Hyllykaupalla pelkkiä erilaisia jugurtteja ja viilejä ja vanukkaita. Kuka tätä kaikkea tarvitsee? Kuka voi tarvita? Ja kansa lihoo. Ravitsemusterapeuttien ammattikunta kukoistaa. Mutta koko ajan pitää kuluttaa enemmän ja enemmän, luoda uusia kulutustarpeita, jotta talouskasvu jatkuisi."

Sanovat, että asioilla on tapana järjestyä. Jotkut hölmöt uskoo niin.