Tää on taas näitä päiviä, jolloin pelottaa ajatella. Ajattelu ahdistaa, turhauttaa ja masentaa. Haluaisin sellaisen 20 sekunnin pituisen muistin. Ja etenkin täyden ymmärtämättömyyden siitä, mitä tarkoittaa sana "tulevaisuus".

Olen vaan huonompi kuin muut. Se on ihan ok, kunhan mun ei tarvitse koko ajan nähdä ympärilläni parempia. Tai olla tekemisissä ihmisten kanssa, tuotan pettymyksiä. En kestä tuottaa pettymyksiä. Pelottaa, että joku on mulle vihainen, oli syytä tai ei. Tai ihan oikeasti en vain koskaan tiedä, onko syytä vihaisuuteen vai ei.

Pelkään kaikkea, mitä voi olla tai on, tai mikä ei kuitenkaan onnistu tai järjesty. Ei niin saa elää! Tosi naurettava elämäntapa, stressata koko ajan tai varmistella juttuja. No, olen vain huonompi kuin muut, en kai saisi, mutta en osaa olla toisinkaan.

Muutan seuraavaksi asumaan jonkin tien umpikujaan. Sitten voin päättää, että elän ihan todella koko elämäni umpikujassa, käyttämättä energiaa umpikujista ulospääsyyn.

Laitan kyltin ovelle: Mitään, mitä tässä asunnossa annetaan ymmärtää tai ääneen lausutaan ei kannata uskoa. Asukas pidättää itselleen oikeuden muuttaa lupaukset katteettomiksi ja laukoa ihan mitä ikinä keksii, tarkoitti sitä aluksi tai ei.