Kyllä pukkaa huonoa säkää laitteiston kanssa. Hyvin edullinen, käytettynä hankittu ja vastakatsastettu uusi perheenjäsen rutisee takapäästään. Tarkemmin sanottuna oikean takarenkaan tienoilta. Rutina alkoi sadan kilometrin kotimatkan jälkeen. Hampaita kiristellen veimme kulkineen luotettavalle korjaajalle. Onneksi työllä ja osilla on takuu. Saimme myös hyviä epävirallisia neuvoja.

Löytyi jänniä juttuja. Kauppias oli tuunannut aika tavalla: jarrukenkiin oli hitsattu lisäkappaleet ja oikean puolen jarrusylinteri oli paljon pienempi kuin autoon kuuluva malli. Korjaamon lasku oli sen verran suuri verrattuna auton kestävyyden suhteettomaan vähäisyyteen, että neuvotteluja tullaan käymään myyjän kanssa.

Kaiken kukkuraksi, saavuttuani korjaamolta kotiin (kymmenen kilometrin jälkeen) alkoi rutina taas, vähän, alun sihinän saattelemana. Päätin, että otan osan Paholaisen nykyomistajan taakasta ja yritän hoitaa asian hänen puolestaan. Jospa kestävän kuluttamisen ja kuluttajan oikeuksien opinnoistani olisi edes henkilökohtaista hyötyä. Nyt on lakipykälät ja toimintaohjeet ylhäällä, huomenna käy puhelin kuumana. Tänään auto on nimittäin ollut uudella omistajallaan vasta viikon, ja siitäkin puolet korjaamolla!

Edellinen (ja edelleen käytössä oleva) Hopeinen Hajoilija aloitti lahoamisensa keväällä. (Tai rusehtavan hopeinen; ruostetta roiskuu.) Käytöstä pois ollut hälytin alkoi vinkuen katkoa virtoja kesken ajon. Sillähän onkin mukava ajella öisin 80 kilometrin työmatkoja. Matkalainen hankki vähän helvetin äkkiä kesäkämpän työn läheltä. No, ympäristö säästyy, mutta ikävä koettelee. Ja muutto, kun paholaisfarmari ei pelaa.

Omatkin laitteeni ovat kiusallisia. TV ei näy, sillä antennipistorasiassa on jotain vikaa. Tai siis oli - tänään, juuri kun olin tullut lähes alasti vessasta, ihanainen talkkarimme paukkasi sisään signaalinmittaajan kanssa. Huutelin jääkaapin takaa toiveita pienestä pukeutumisesta, miehet vain töröttivät ovensuussa monttu auki. (Rehellisesti sanoen talkkari törötti, mittaajalla oli tärkeä puhelu kesken, rappu sen kun raikasi.) Tajusivat onneksi sulkea oven, kun lupasin avata sen myöhemmin. Talkkari nolosteli, munhan piti olla matkalla, juurihan edellisenä päivänä ilmoitin? No piti mutta kun se auto olikin vielä korjaamolla.

Selvisi syy, miksei ole pahemmin TV-kanavia näkynyt tässä taloudessa pariin kuukauteen: antennipistorasian etupaneeli oli kiinnitetty väärin päin, ilmeisesti maalaamisen jälkeen. Radioreiästä on turha odottaa kirkasta kuvaa. Onneksi vuokraisäntä on rento tyyppi, kannusti mua jo sähköpostitse "painostamaan jätkiä korjaamaan, se on niiden duuni". Rentous lisää vuokralaisen joustavuutta ihmeen paljon!

Ei kai tässä nyt mikään etene täydellisesti. Saatiin pesukoneesta viimein kuljetustuet pois, kunnon jalat alle ja tasapaino kehille. Eikö tuo sitten ala kitistä rumpua pyörittäessään. Voi raivari, olen yli puoli vuotta kiikuttanut pyykkiä pesuun muualle, koska kone ei ole ollut paikallaan. Ei tässä ole varaa ostaa mitään, etenkään kalliita korjauspalveluja. Siksihän koneen hankin aikanaan, että on päällepantavaa muulloinkin kuin pesutupavuoron jälkeen.

Olisipa kaikki koneet Míelen valmistamia. Míele kestää. Lapsuusvuosien Míele-mikroaaltouuni selviytyi parin takajalan katkeamisella suuresta kolaristaan asvaltin kanssa (äiti ei ole koskaan ollut kovin hyvä muistamaan, missä puut ja kukkapurkit pihalla sijaitsevat). Pari kertaa siitä paloi sisävalo, mutta mitäs tuosta, hyvin sapuska pimeässäkin lämpenee. Kymmenen vuotta sitten siitä murtui ajastimen vääntönamiska, uusi maksoi ehkä 50 markkaa - tehtaalta tilattuna, kotiinkuljetettuna ja asennettuna.

Sanotaan, että laatu maksaa ja painaa paljon, ja kyseisen elintarvikelämmittimen suhteen se on todellakin totuus. Painoi enemmän kuin nykyinen, digikelvoton telkkarini. Yksin sitä ei jaksanut kantaa (paitsi äiti, ilmankos oikaisi kukkapurkkien seasta). Siitä huolimatta mikro pääsi kaatopaikan lepoon pari vuotta sitten. Silloinen kämppikseni ei kerta kaikkiaan suostunut olemaan samassa asunnossa kuperkeikkailleen säteilijän kanssa. Vaikka ihan hyvin se toimi vielä!

Ehkä tässä hajoaa kaikki, kun pääni ei enää hajoile. Minun käytössänihän nämä kaikki vempeleet ovat osoittaneet ensimmäiset rikkoutumisen merkkinsä. Varmaan koneista parhaiten selviäisi Míele, silloinkin kun míeleni ei kompensoi tilannetta hajoamalla laitteiden puolesta.