Sataa räntälunta. Juuri, kun luonto oli niiiiiin pakkaslumisen kaunis. Seikkailen koirien kanssa Metsolan mattorannassa, tähyän Hirssaareen ja vanhalle höyrypanimolle. Vanhan lehtomaisen metsän läpi siirtolapuutarhan kupeesta pääsee Langinkoskelle (upeita kuvia tuolla!). Kosken kuohut kerrostuvat rannalle terassikylkisiksi pienoisvuoriksi. Koiria paleltaa, vaikka niillä on takit päällä. Nellan hampaat lyövät surkuhupaisasti loukkua.

Menetän taas voimia. Kaikki tärkeät asiat rassaavat niin paljon, että ne jäävät tyystin tekemättä. Aikani menee tekemättömyyttä stressatessa. Pienetkin asiat ärsyttävät. Tavarat ovat neljässä eri osoitteessa. Ei ole puhtaita sukkia, kun unohdin ottaa niitä riittävästi. Missä nukun ensi yönä? On muistettava ostaa tulitikkuja ja uusi hiusklipsi. Työnhaku, opinnäytetyö, muuttoauto. Rahapula. Silti baareilu kalleudestaan huolimatta maistuu, kaiketi humalan tuoman todellisuudenpaon vuoksi.

On outoa, että pienetkin asiat saavat mut raivoihini. Ehkä se johtuu hormoneista. Pelottavaa. Puren hammasta, yksinolo auttaa. On vaikeaa sietää etenkin säheltäviä tai päivitteleviä ihmisiä.

Stephen King oli pannut romaanihahmonsa ilmaisemaksi hienon ajatuksen. Ihmisen kantokykyä voi verrata nykyautoihin. Mitä enemmän sähköllä toimivia lisälaitteita, sitä enemmän ne kuluttavat auton akkua. Eli mitä enemmän velvollisuuksia, ylemmän tarvehierarkian tarpeita, vaativampia tehtäviä, kiiirettä, jännittäviä vapaa-ajanviettotapojakin, sitä tyhjemmäksi käy ihmisen pata, josta ammentaa virtaa elämiseen. Jos akkuja on ladattava, kannattaa ehkä miettiä lisälaitteiston karsimista. Harrastus on usein akkuja lataava ajanviete, mutta monesti siitäkin tulee rasite, pakko, velvollisuus. Etenkin tavoitteellisessa toiminnassa, kuten kuntoilussa. Tai uuden taidon opiskelussa, esimerkiksi kielen tai jonkin sellaisen, jota on harjoiteltava säännöllisesti.

Aina pitää muistaa toiminnan hyvinvointiarvo. Jos toiminta alkaa tuottaa enemmän pahoin- kuin hyvinvointia, on syytä lopettaa. Tai ainakin korjata otetta asiaan. Työelämässähän tämän huomaa hyvin. Raha on työssä ensisijainen hyvinvoinnin tuoja, toki muitakin on, kuten mukava seura tai onnistumiset. Paskamainen pomo ja työkaverit sekä jatkuvat ylityöt taas takaavat huonostivoimisen, vaikka palkka olisi kuinka iso.

Omia akkulatureita: lukeminen, Gorillazin mahjong, House, tupakka, bloggaaminen, luonnon aistiminen. Meri, sade, pilvet. Lumiset puut, lumen narske askelissa. Pöhköt koirat. Rauhalliset lenkit syksyn sienien tuoksuisessa metsässä, ratsain tai omin jaloin. Tilannekomiikka. Läheisyys ja suukottelu. Ja naisellisesti: shoppailu. Epänormaalikkona nautin myös tiskaamisesta, tavaroiden järjestelemisestä ja pyykinpesusta. Vessan peseminen, silittäminen ja imurointi on kyllä ihan saatanasta...