Meinasin kirjoittaa jotain, mutta en keksi, mitä. Kerron vaikka, että mulle on valjennut itsestäni muutamia tosiasioita viime aikoina. Se on aika rankkaa.
 
Koulu tietenkin tökkii edelleen, paitsi ympäristöterveydenhuollon tentti ja tehtävät luonnistuivat aika kivuttomasti. Johtunee siitä, että tiedän asiasta jo valmiiksi aika paljon, kun olin Kotkan ympäristökeskuksessa joskus työharjoittelussa. Helppoa ja hauskaa. Laki sanoo näin, sovella. Sisäilman mikrobit voivat olla peräisin kosteusvaurioista. Voidaan mitata ja tutkia laboratoriossa. Jaddajaddajaa. Noita hommia ei tällä tutkinnolla vaan tehdä, kun pitäisi olla terveysinsinööri tai jotain.
 
Ei mulla ole mitään sanottavaa, itsesensuuri sentään estää mua kirjoittamasta niistä löytämistäni tosiasioista. Muuta tässä ei sitten oikeastaan ole.
 
Musiikki on hieno asia, löysin uudelleen Ocean's Elevenin soundtrackin. Clair De Lune on jotain ylikaunista. Haluan nähdä Frankie And Johnnyn, siinä kyseinen kappale soi kohdassa, johon olen samaistunut monta päivää. Ei vaan ole telkkaria. Mutta siis. Musiikilla saa pahan olon paikalle tai pois. Hyvä musiikki auttaa tajuamaan. Onko musiikki tajuntaa laajentava huume? Pitäisikö se kieltää, ehkäpä?
 
Fiilistelybiisilista:
 
Philadelphia Orchestra: Clair De Lune
Massive Attack: Dissolved Girl, Small Time Short Away, Protection
Sinéad O'Connor: Nothing Compares 2 U
Moby: Porcelain
CMX: Arcana
Björk: Hidden Place, Cocoon, It's Not Up To You
Nelli: Pidä musta kii
 
p.s. Perkle. Olen suljettu ulos parhaalta hubilta, koska mulla ei ole riittävästi jaettavaa. Juuri kun löysin keväisen David Holmesin... Ja muistin Frankie And Johnnyn.