Neiti X syntyi talvisodan jälkeisen pula-ajan lopulla. Hänen vanhempansa olivat työväenluokkaa ja melkolailla köyhiä, mutta he olivat sukupolvea, jonka kaikki yksilöt eivät selvinneet sodasta. Ympärillä oli kurjempiakin ihmisiä, eli sinänsä perhe oli tyytyväinen. Kaikki ahkeroivat kovin saadakseen valtion ja oman elämänsä taas raiteilleen. Neiti X näki, että yrittämällä ja ahkeruudella pärjää. Onnellisena hän pääsi emäntäkouluun opiskelemaan suurtalouskokiksi, ja otettiin valmistuttuaan töihin läheisen autotehtaan ruokalaan.
Työ oli aika puuduttavan tylsää, eikä neiti X voinut vaikuttaa mielestään tärkeisiin asioihin. Hän ihaili yliopistolaisia, jotka osoittivat mieltään ja paransivat maailmaa, ja toimittajia, jotka näkivät niin paljon ja saivat myös äänensä kuuluviin, ja muita sivistyneitä ja korkeasti koulutettuja. Neiti X suunnitteli säästävänsä rahaa ja menevänsä iltalukioon sekä sen jälkeen yliopistoon yhteiskuntatieteitä opiskelemaan. Ajatus antoi elämälle merkitystä.
Samoihin aikoihin hän alkoi tapailla autotehtaassa työskentelevää herra Y:tä. Pian neiti X tuli raskaaksi (vaikka e-pilleri oli hyväksytty muutamia vuosia aiemmin) ja pari meni tietenkin naimisiin. Rouva Y:nä (naisille annettiin oikeus pitää oma sukunimensä vasta 1986) jatkossa tunnettava X:mme sai tytön, josta tuli neiti Y. Aikaa yliopistolle ei rouvalla tämän jälkeen enää ollut, mutta hän päätti tehdä parhaansa sen eteen, ettei pikkuinen Y ainakaan joutuisi luopumaan unelmistaan.
Rouva Y palasi tylsään työhönsä pian äitiyslomansa jälkeen, ja pikku Y saatiin perhepäivähoitoon, mikä tietysti veloitti perheen kukkaroa, johon onneksi virtasi rahaa kun töitäkin piisasi. Eipä virrannut kauan, sillä samoihin aikoihin kun neiti Y marssi peruskoulun aloittamaan koulutusputkeen, siirtyi autotehdas Taiwaniin ja ruokala meni konkkaan. Hädissään Y:t muuttivat työn perässä isommalle paikkakunnalle, josta rouva Y löysikin osa-aikaisen kokin apulaisen pestin ja herra Y alkoi myydä käytettyjä autoja. Pikku Y:lle teroitettiin, että vain korkeasti kouluttautumalla ja lastenteon myöhemmäksi jättämällä aukenee onni ja oikea elämä. Olihan aika perseestä, että noin vain vakiotyö saattaa perheestä loppua, kun taas valtion virkamiesten leipä ei taatusti katkea kesken. No, onneksi perhe pääsi taas leivän syrjään kiinni ja alkoi pian pärjätä ihan mukavasti, kun vanhemmat ylenivät tehtävissään.
Niin tahkosi pieni Y itsensä läpi peruskoulusta (jossa fiksut ja kiltit tungettiin seinänrakoon ja räittiin päälle), siirtyi lukioon, ylioppiloitui ja huomasi olevansa tuloton, tulevaisuudesta tietämätön ja kiinnostunut lähinnä pojista. Ne, jotka tunkivat muutamaa vuotta aiemmin hänet seinänrakoon ja räkivät päälle, olivat valmistuneet ammattioppilaitoksista esim. rakennusalalle. Heillä töitä ja rahaa riitti. Ei enää ihan pieni Y haki hätäpäissään opiskelemaan poliittista historiaa, sillä äidin ja lukion opettajien mielestä se oli siisteintä mitä keksiä saattoi. Luettuaan pari kuukautta silmät surkastuneina ja pelon ahdistamana pääsykokeisiin hän onnistuikin pääsemään yliopistoon.
Yliopistolla oli kivaa. Y:tä ei harmittanut enää se, että yläasteen idiootti-A tienasi hyvin korjaamalla toisten autoja. Y oli yksi isänmaan toivoista, ja koulutus takaisi hänelle huolettoman mutta vaikuttavan ja monipuolisen tulevaisuuden!
Opiskelijoilla oli mukaansatempaavia rientoja, ja se hiukan hidasti kurssien suorittamista, mutta ei hätää, monta vuotta edessä. Vaan toisinpa kävi. 4 vuoden opiskelujen jälkeen Kela pisti rahahanat kiinni, sillä tehokkaampi olisi Y:n pitänyt olla. Edes opintolainaa ei herunut. Yhteiskuntatieteitten ylioppilas joutui etsimään töitä. Paha kyllä, lama oli juuri syönyt työnantajien palkkaushalut. Siivoamaan Y pääsi onneksi, 6 iltana viikossa ruotsinlaivoja. Sekin paikka irtosi nihkeästi, sillä Y oli aiemmin ollut vain äitinsä työpaikalla kesäapulaisena tiskaamassa, ja työkokemuksen vähäisyys epäilytti työnantajaa.
"Onneksi voin valmistua ja päästä kunnon töihin pian", mietti Y. Muutamassa vuodessa hän rutisti puuttuvat opintosuoritukset kasaan välillä oksuja laivalla luututen ja gradua suunnitellen. Gradun tekeminen oli kamalan raskasta. Y tutki pitkän harkinnan jälkeen vaihtoehtoisia näkemyksiä Suomen ja Neuvostoliiton suhteesta Risto Rytin päiväkirjojen valossa. Ylevä aihe!
Gradua tehdessä oli pakko välillä levähtää. Eräänä lauantai-iltana baarissa Y tapasi pahamaineisen autoporvari-räkijä-A:n, josta oli tullut oikein komea ja yllättävän miellyttävä mies. A selitti peruskouluaikaisen käytöksensä parhain päin. Hän oli myös ryhtynyt poliittisesti aktiivisesti omassa ammattijärjestössään ja harrasti kaikennäköistä jännittävää. Y kiinnostui, ja olihan sekin ihanaa, että A kohteli häntä ensimmäistä kertaa ihmisenä. He päättivät tapailla jatkossakin.
"Jos A, se vanha mulkku, on saanut töitä ja tienaa hyvin, niin kohtapa minäkin saavutan vaikka mitä, olenhan sentään akateeminen ja fiksu nainen", tuumi Y seurustelun jatkuttua hetken aikaa, ja alkoi kirjoittaa työhakemusta. Silloin iski neuvottomuus. Mitä töitä hän muka voisi hakea? Kukaan ei tuntunut tarvitsevan Ryti-asiantuntijaa tai vaihtoehtoisten Suomi-NL -näkemysten osaajaa. Eikä todellakaan tarvinnut. Niin oli poloinen Y jälleen A:ta huonompi, korkeakoulutettu laivasiivooja.
Mutta rouva Y oli tyytyväinen. Pikku Y oli toteuttanut hänen unelmansa!
Kommentit